Syvennymme tällä kertaa kaverisuhteiden ihmeelliseen maailmaan. En yleensä pistä ystäviä tai kavereita arvojärjestykseen mutta on mulla pari ihmistä jotka tietävät minusta kaiken sekä ovat vaikeina aikoina ollut mulle tuki ja olkapää. Kyseiset ihmiset tunnistavat itsensä kyllä.
Idea postaukseen syntyi siitä kun paras kaverini Gina tuli riksusta viikonlopuksi meille. Hitto mulla on ollu ikävä sitä. Saman tien ku se eilen saapui meille mä oon nauranu koko ajan ja päässyt kertomaan uusimmat juorut ja kaikki mikä ärsyttää. En oo nähny sitä kun viimeks pari päivää meijan Amsterdam-reissun jälkeen joka oli myös eka kerta kun oltiin ilman aikuisia ulkomailla, siitä postausta myöhemmin. Meijan huumorintaju, jutut, kiinnostuksen kohteet (paria lukuunottamatta) matchaa yks yhteen täydellisesti. Parasta on varmaan se että mun ei ikinä tarvi piilotella mitä mä tunnen. Voin kiukutella ihan rauhassa jos siltä tuntuu.
Mutta siis eilen kun pääsin töistä, Gina oli menny mun luo valmiiks oottamaan. Menin kotiin, vaihdettiin pikaisesti kuulumiset jonka jälkeen haettiin peukku päivähoidosta ja lähdettiin kuskaamaan sitä mummilaan koska itselläni oli tänään töitä. Jäätiin itikseen sitten pörräämään josta sitten tarttui mukaan i <3 (viiksien kuva) sekä lökärit. Käytiin syömässä ja sitten kihlattuni liittyi seuraamme jonka jälkeen lähdettiin käymään Anttilassa, vessanmatto, peilitarroja, dödö sekä eyeliner tarttui matkaan, siitä sitten kaupan kautta kotiin.
Tänään Peukku mummilasta, ja vähän tatskaduunia niin päivä pulkassa
Kirjoittelee Ahkera työntekijä
